Vega lähti omistajineen Juhannuksen viettoon. Perjantaihan oli vapaapäivä joten lähtö olisi pitänyt olla jo perjantai-aamuna. Oikeasti päästiin lähtemään vasta iltapäivällä myöhään kun isäntä oli unohtanut tärkeää tekniikkaa (gps-navi+kaikuluotain) kotiin ja lähti hakemaan sitä Turusta.

Vastatuuli yltyi matkalla niin kovaksi, ettei Vegan moottori enää pärjännyt aalloille. Pakko oli nostaa heti purjeet ja lähteä luovimaan ja toivoa että päästäisiin johonkin. Alkuperäinen suunnitelma oli Helsingholm mutta se oli niin kovin kaukana.

Matkalle onneksi tuli sopivasti Höglandin saari jota oltiin aikaisemminkin ihailtu. Ei oltu aikaisemmin vaan varmoja riittääkö syväys rantautumiseen mutta nyt ei enää ollut vaihtoehtoja ja päästiin kuin päästiinkin laiturin kulmaan kiinni. Viereinen veneilijä oli kiinnittänyt veneensä kylkikiinnityksellä joten meille jäi vain pieni tila ja perä laitettiinkin ankkurilla ja keula sekä laituriin että rantakallioihin kii. Käytiin litteällä rantakivelläkin ihan vähän, olihan se Vegan jo aikakin kokeilla meren pohjaa.

Yö meni keinuessa ja huolehtiessa ankkurin pitävyydestä (ensimmäistä kertaa laskimme ankkurin). Mutta pitihän se ja aamulla kävimme kiertämässä saaren luontoreittiä.

Veneen perässä polskien, Juhannuspäivä 2006

Lauantaina päätimme ottaa suunnan etelän sijasta länteen. Etelätuuli ei näyttäny muuttavan suuntaansa ollenkaan. Katsoimme partiolaisten satamakirjasta että Gullkronan lähellä on pari vierasvenesatamaa (Stenskär ja Birskär) - kai me johonkin mahduttaisiin? Mukava purjehdussää oli, aurinkoinen ja sopiva sivutuuli.

Gullkrona oli aivan täynnä joten jatkoimme matkaan hieman eteläänpäin Stenskäriin joka osoittautui upeaksi lahdeksi jonka molemmin puolin oli vierasvenelaiturit. Kun lahdessa oli yksi vapaa poijukin, niin laitoimme siihen keulan ja perään ankkurin. Illalla kumiveneellä maksamaan laiturimaksu ja hakemaan savusiikaa että saisimme iltapalaa. Illalla jaksoimme vielä laittaa veneelle ensimmäisen nimitarran (perään). Veneestä tuli siis Julianna!

Tähän lahteen ei tuuli yltänyt ja nukuimme tasaisesti purjeveneessämme kuin tukit edellisen yön jäljiltä.

Aamulla ravitseva aamupala ja veneen sivuun toinen nimitarra. Kannenpesua ja uimista (merivesi oli jo 17 asteista ja veneen ympäriuiminen oli juuri sopiva matka). Lähdimme kotiinpäin satamasta ihan viimeisten joukossa, kun paikka oli niin mahtava. Purjeilla taas, sivutuuli ja myöhemmin myötätuuli kunnes taas kotisatamaan.

Tuonne palaamme vielä takaisin.

Keula poijussa, Karibian tyyliin

Kumivenettäkin päästiin kokeilemaan kun rantaan oli matkaa...